OECD Multilingual Summaries

OECD Employment Outlook 2017

Summary in Finnish

OECD:n Työllisyyskatsaus 2017

Suomenkielinen tiivistelmä

Työllisyyspolitiikan täytyy vastata globalisaation vastaisen populistisen hyökkäyksen takana oleviin huoliin

Vaikka yhä suurempi enemmistö OECD‑maista on onnistunut vihdoin kuromaan umpeen 2008‑09 talouskriisin aiheuttaman työpaikkojen määrän massiivisen menetyksen, monien maiden kansalaiset ilmaisevat kasvavaa tyytymättömyyttä talouspolitiikkaan, kansanvälisen kaupan ja investoinnin edistämispolitiikat mukaanlukien. Populistinen hyökkays globalisaatiota vastaan haastaa toimintapoliittisen neuvonnan, jota OECD:n tapaiset kansainväliset järjestöt ovat tarjonneet korostaen kauan globaalin integraation etuja. Koska skeptismi harjoitetun politiikan puhdasoppisuutta kohtaan kasvaa, on tärkeää arvioida uudelleen talouspolitiikan luonne ja muun muassa se, mitkä työmarkkinapolitiikan päättäjien tekemät valinnat olivat enemmän tai vähemmän onnistuneita, mitkä niistä olivat epäonnistuneita ja missä tarvitaan lähestymistavan muutosta. Vaikka lopullinen arvio ei ole vielä saatavilla, jo nyt on selvää, että monet globalisaation ja kaupan vastaisten hyökkäysten takana olevista huolista ovat todellisia, ja että ne tuovat esiin alueita, joilla työllisyyttä, taitoja ja sosiaaliturvaa täytyy parantaa ja sopeuttaa muuttuvaan taloudelliseen toimintaympäristöön.

Työmarkkinoiden toimivuus tulee ymmärtää laajasti

Työmarkkinapoliittisia valintoja pitäisi arvioida niiden monien tapojen valossa, joilla työllisyystilanne vaikuttaa hyvinvointiin. Työmarkkinoiden toimivuutta on usein arvioitu ensisijaisesti työllisyys‑ ja työttömyysasteiden mukaan, koska ne ovat tärkeitä lopputuloksia ja niitä on helppo mitata. Kuitenkin myös muilla työmarkkinoiden lopputulemilla on merkitystä ja myös niitä voidaan mitata. Niiden joukkoon kuuluu työpaikkojen laatu (palkka, turvallisuus, työympäristö) ja työmarkkinoiden osallistavuus (tasa‑arvoinen tulorakenne, sukupuolten tasa‑arvo, mahdollisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien pääsy työmarkkinoille). OECD:n tämänkertainen työllisyyskatsaus sisältää uuden vertailevan tulostaulun työmarkkinoiden toimivuudesta. Se kattaa työpaikkojen määrän ja laadun sekä työmarkkinoiden osallistavuuden, mikä antaa rikkaan kokonaiskuvan eri maiden kansallisten työmarkkinoiden vahvuuksista ja heikkouksista. Se osoittaa, että viime vuosikymmenen aikana enemmistö OECD‑maista onnistui integroimaan naiset ja mahdollisesti heikommassa asemassa olevat ryhmät paremmin työmarkkinoille ja parantamaan työympäristön laatua, kun taas työttömyysaste ja ansioiden laatu pysyivät enemmän tai vähemmän entisellään, ja työmarkkinoiden turvallisuus heikkeni ja alhaisen tulotason riski kasvoi. Tulostaulusta nähdään myös, että on olemassa ryhmä maita, jotka saavat hyvät tulokset useimmissa tai kaikissa indikaattoreissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei ole tiukkoja vaihtosuhteita, jotka estäisivät maita onnistumasta hyvin kaikilla alueilla.

Työmarkkinoiden palautumiskyky vaihteli suuresti OECD‑maiden välillä talouskriisin jälkimainingeissa

Suuri talouskriisi oli vaativa stressitesti OECD‑maiden työmarkkinoille. OECD:n työttömyysaste on palannut lähelle sen kriisiä edeltävää tasoa, mutta suuren talouskriisin vaatima vero työttömyydessä oli siitä huolimatta erittäin korkea ja pitkäaikainen hyvin monessa maassa. Koska tuotannon elpyminen on ollut heikkoa verrattuna työllisyyden elpymiseen, myös työn tuottavuus ja palkkojen nousu ovat pysyneet heikkoina. Terveet makrotaloudelliset ja työmarkkinoihin kohdistuvat toimintapolitiikat ovat työmarkkinoiden palautumiskyvyn ratkaisevia tekijöitä. Makrotaloudellisilla politiikkaohjelmilla voidaan rajoittaa hyvin tehokkaasti työllisyyden heikkenemistä talouden taantumien aikana ja estää suhdannetyöttömyyden nousua muuttumasta rakenteelliseksi. Panostamisen aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan pitää vastata tehokkaasti työttömyyden suhdannenousuihin nopean työhönpaluun edistämiseksi talouden elpyessä ja aktivointijärjestelmien molemminpuolisiin velvoitteisiin perustuvan eetoksen varjelemiseksi. Pysyvien työsuhteiden liian tiukka suojelu vähentää työmarkkinoiden palautumiskykyä kannustamalla määräaikaisten työsopimusten käyttöön ja hidastamalla uusien työpaikkojen luomista talouden elpyessä. Koordinoidut keskitetyn sopimisen järjestelmät voivat parantaa palautumiskykyä helpottamalla palkkojen ja työaikojen sopeuttamista.

Teknologian kehitys ja globalisaatio muuttavat työmarkkinoita

Tässä katsauksessa tutkitaan teknologian kehityksen ja globalisaation vaikutusta OECD‑maiden työmarkkinoihin kahden viimeisen vuosikymmenen aikana keskittyen erityisesti töiden polarisaatioon ja teollisen toiminnan vähenemiseen. Molemmat yhdistetään työntekijöiden elämän mullistaneisiin suuriin muutoksiin ja kasvavaan eriarvoistumiseen, ja siksi niiden perussyiden paljastaminen on ensiarvoisen tärkeää toimintapolitiikan kehittämistä varten. Viime vuosikymmenien aikana melkein kaikissa OECD‑maissa on tapahtunut ammatillista polarisaatiota, mikä tarkoittaa keskitason osaamista vaativien keskipalkkaisten töiden osuuden laskua kaikista töistä, ja mikä on kompensoitunut sekä korkean että matalan osaamistason työn osuuksien kasvulla. Noin yksi kolmasosa polarisaation kasvusta heijastelee työpaikkojen siirtymistä valmistusteollisuudesta palveluihin, kun taas suurempi osa siitä kertoo eri alojen sisäisistä ammatillisista muutoksista. Teknologialla on vahvin yhteys sekä polarisaatioon että teollisen toiminnan vähenemiseen. Globalisaation rooli ei ole yhtä selväpiirteinen, mutta joitain merkkejä on havaittavissa siitä, että kansainvälinen kauppa on aiheuttanut osaltaan teollisuuden taantumista. Osaamisen kehitysohjelmat, aktivointitoimet ja nykyaikaiset sosiaaliturvajärjestelmät voivat olla avainasemassa työntekijöiden auttamisessa luovimaan menestyksellisesti työmarkkinoiden jatkuvissa muutoksissa ja hyödyntämään teknologian kehitystä.

Työehtosopimukset kehittyvät varsin nopeasti OECD‑maiden työmarkkinoilla

Jotta voitaisiin arvioida, ovatko työehtosopimukset edelleen tehokkaita nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden toimintaympäristössä, tämä katsaus sisältää kattavan ja päivitetyn kartoituksen työehtosopimusjärjestelmistä OECD‑maissa ja tietyissä valituissa nousevissa talouksissa, jotka ovat parhaillaan OECD:n liittymisprosessissa. Vertailukelpoiset arviot ammattijärjestöjen ja työnantajajärjestöjen jäsenmääristä sekä työehtosopimusten kattavuudesta osoittavat, että työehtosopimuksilla on edelleen tärkeä rooli, vaikka niiden kautta määriteltyjen työehtojen piirissä työskentelevien työntekijöiden osuus laski kolmen viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi on nähtävissä suuntaus hajautetumpaan sopimiseen yritystason sopimusten levitessä sektoritason tai kansallisen tason sopimusten kustannuksella usein sellaisilla poikkeusmekanismeilla ja vapauttavilla lausekkeilla, jotka antavat matalamman tason neuvottelijoille mahdollisuuden poiketa korkeammilla sopimustasoilla asetetuista ehdoista. Hajautetun sopimisen erilaiset koordinointitavat, sopimusten todellinen toimeenpanotaso ja yritysten monet mahdolliset henkilöstön edustustavat ovat myös tärkeitä tekijöitä työehtosopimusneuvotteluissa. Työmarkkinasuhteiden yleinen laatu sellaisena, kuin yritysten korkein johto sen arvioi tai kansalaisten luottamus ammattijärjestöihin osoittaa, vaihtelee merkittävästi OECD‑maiden välillä, mutta sen ei ole todettu liittyvän mihinkään erityiseen sopimismalliin. Kiteytetty vertailu kansallisista työehtosopimusjärjestelmistä kuvailee, miten tietyn maan työehtosopimusneuvottelujen eri osat sopivat samaan yhteenliitettyyn kokonaisuuteen.